Brittiläinen Pale Waves on yksi niitä harvoja yhtyeitä, joka on aikuisiällä tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Muistan ikuisesti, kuinka keskellä yötä törmäsin ’Television Romance’ -biisin videoon ja hämmästelin ”että mitäs tämä nyt on”. Pian jo olinkin ennakkotilaamassa tuolloin julkaisuun tullutta ’My Mind Makes Noises’ -albumia ja uppoamassa taas uuteen musiikilliseen seikkailuun.
Pale Wavesin debyytti ratsastaa vahvasti kasariestetiikalla. Rummut ovat kaikuvaisia ja isoja, synaa on siellä täällä ja kertsit ovat tarttuvia. Kuultavissa on vahva brittirockin vaikutus, joka yhdistyy moderneihin pop-artisteihin miellyttävällä tavalla. Soundit ovat juuri sitä ylikuultua kasaria josta itse niin nautin.
Levyn heikkous on biisien määrä ja tasapaksuus. Hittien kuten ’Noises’ ja aiemmin mainittu ’Television Romance’ lisäksi levylle mahtuu useampi tylsempi biisi, jotka olisi voinut helposti jättää pois. Toisaalta pidän levyn tasaisesta pitkäveteisyydestä, siihen on mukava uppoutua. Sanoitukset ovat samaistuttavia ja pyörivät tutuissa nuoren aikuisen pohdinnoissa, tarjoten kuitenkin myös tietynlaista naiivia romantiikkaa.
Itse vinyylipainos on hieno. Värimaailma on yksinkertaisen punamusta, ja kokonaisuus on loppuun asti mietitty. Mukana tuli myös filmikameralla napattu valokuva. Vinyylit itsessään ovat henkeänsalpaavat, hieman läpinäkyvän punaiset, ja voisinkin vain katsella niitä tuntikaupalla edes kuuntelematta musiikkia. En vitsaile.
’My Mind Makes Noises’ ei ole täydellinen albumi, mutta itselleni se on todella tärkeä. Ja se onkin loppupeleissä tärkeintä musiikissa.
Vinyylituho 