Coldplayn uusin albumi ’Music of the Spheres’ alkaa omaan korvaani lähennellä melkeinpä täydellistä pop-rock-levyä. Löytyy meneviä biisejä, äänimaailmoja ja ennen kaikkea kokeilunhaluisuutta. Vaikka pohjimmiltaan ’Music of the Spheres’ on aivan selkeästi Coldplayn musiikkia, tekee juuri tuo kokeellisuus siitä tavallistakin kiinnostavamman kuuntelukokemuksen.
’Music of the Spheres’ vie avaruusseikkailulle, ja kokonaisuus on ainakin omasta mielestäni kuvailtavissa konseptialbumin käsitteellä. Kappaleissa käsittellään ihmisyyttä sekä kohtaamisia ulkoavaruuden olentojen, alienien, kanssa. Lopulta levy kuitenkin esittää oikein mainion toteamuksen siitä, että jokainen meistä on muukalainen jossain. Coldplay on onnneksi mestari luomaan yhteenkuuluvuutta musiikin kautta, ja pelkästään levyä kuuntelemalla tuntee olevansa osa jotain suurempaa narratiivia.
Itse nautin varsinkin siitä, kuinka levyllä vuorotellaan rauhallisen (avaruus)tunnelmoinnin ja perinteisempien rock-kappaleiden välillä. Omia suosikkibiisejäni ovat ensimmäisenä singlenä julkaistu ’Higher Power’, ’Humankind’, BTS-yhteistyö ’My Universe’ sekä kymmenen minuutin pituuden rikkova päätöskappale ’Coloratura’. Varsinkin ’Coloratura’ teki itseeni vaikutuksen jo ensimmäisillä kuuntelukerroilla ja on kovaa vauhtia nousemassa yhdeksi omista Coldplay-suosikkibiiseistäni.
Albumin vinyylipainos kansineen kaikkineen noudattelee niin ikään tematiikkaa. Löytyy keksityn aurinkokunnan karttaa, alien-kielillä höystettyä lyriikkavihkosta sekä kierrätetystä tavarasta tehty, siistin näköinen vinyyli. Värimaailma ja taiteellinen suunta on todella tyylikäs, mitä bändiltä sopiikin odottaa.
Kaiken kaikkiaan ’Music of the Spheres’ on hieno albumi, ja jäänkin odottamaan innolla, mitä bändi seuraavaksi keksii. Toivottavasti avaruusmatkailu jatkuu.
Vinyylituho 